Niinpä siinä sitten kävi, että puoli vuotta kului, eikä siihen mahtunut yhtäkään plussaa raskaustestiin mutta uusi kasvainpa mahtuikin ja diagnoosi lievä muuttuikin vaikeaksi!
Siinä se siis lyhykäisyydessään. Joulukuussa siis sain kipukohtauksen ja pelottavasti muistutti vanhoja kipukohtauksia. Enpä paljoa halunnut aikailla ja samantien varasinkin seuraavalle päivälle ajan gynekologille. Koko matkan ajaessani lääkärin vastaanotolle hoin itselleni mantraa "siellä on kasvain", kai jotenkin itseäni suojellakseni ja niinhän siinä sitten kävikin, että kasvain oli uusinut. Tällä kertaa kasvaimella oli kokoa 3cm, mutta ei ollut kuitenkaan munasarjan ympärillä vaan roikkui siinä kyljessä. Jälkitarkastukseen oli vielä parisen kuukautta aikaa, joten päätin, että jotain on kokeiltava.
Päädyin tällä kertaa akupunktioon ja hermoratahierontaan. Ennen jälkitarkastusta ehtisin käymään hoidoissa kolme kertaa ja pyrittiin hoitajan kanssa, että saataisiin kasvainta pienentymään ja endoa rauhoittumaan. Hoitojen välissä ainakin ovulaatio vahvistui ja selkeentyi entisestään, sekä kuukautiskivutkin hiukan lieventyivät ja lyhenivät.
5.2-15 olikin sitten itse jälkitarkastuksen aika. Minut vastaanotti Pia Suvitie, joka minulle kirjoitti tuon lähetteen leikkaukseenkin. Siinä sitten hetki keskusteltiin ja Pia totesi, että endometrioosi on minun kohdallani vaikea suolen syvän pesäkkeen takia... Järkytyin tietysti, kun ensin oli puhuttu lievästä ja nyt se sitten muuttuikin kertalaakista vaikeaksi. Mutta tässä surkeiden uutisten suossa tuo ei enää paljoa jaksanut hätkähdyttää vaan lähinnä laittoi vaan potuttamaan todenteolla. Että tätäkö se informointi nykyään on, toinen sanoo toista ja sitten toinen toista. Miksei lääkäri voinut heti leikkauksen jälkeen kertoa tilanteesta ja miksei leikkauskertomuksessa ollut mitään varsinaista diagnoosia? Noh, joka tapauksessa tehtiin sisätutkimus ja siellähän näkyi tämä uusi kasvain, joka olikin PIENENTYNYT! :) Tällä kertaa sillä oli kokoa 2,6cm eli parissa kuukaudessa kutistunut 0,4cm. Se on vähän, mutta tässä asiassa paljon. Akupunktiosta ja hermoratahieronnasta on siis ollut jotain hyötyä, uskoisin ainakin. Muutoin tutkimuksessa todettiin kaiken olevan ennallaan, munasarjat pelasivat hyvin, kehittyviä munarakkuloita oli paljon ja suolessa oleva pesäke oli ennallaan. Tosin Pia totesi, ettei se välttämättä olisikaan rektovaginaalinen pesäke vaan suolenpesäke, joka on liimautunut kohtuun. Ota tästä nyt sitten selvää, mikä se on, jos on kuitenkin leikkauksen yhteydessä todettu rektovaginaaliseksi, mutta nyt kuitenkin epäillään ettei olisikaan.
Käynnin yhteydessä sitten todettiin, että olemme lääkärin mielestä yrittäneet luomusti tarpeeksi kauan ja hän olisi valmis laittamaan meidät IVF-jonoon. Ja samaa mieltä olimme mekin. Tässä puolitoista vuotta asioiden kanssa painiessa on parempi kokeilla nyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja meidän tapauksessa se on nyt tuo IVF eli koeputkihedelmöitys. Minun vaikea endometrioosini ja miehen vasta-aineaiheet spermassa ovat riittävän raskauttavia, joten pääsemme hoitoihin ja suunnittelu on nyt sitten jo 30.3. Asiat etenevätkin yllättävän nopeasti, saa siis nähdä pysyykö oma pää yhtä hyvin mukana. Tiedän kyllä, että julkisen puolen hoidoissa on usein melko pitkätkin jonot, mutta siitä tiedämme tuolloin 30.3 enemmän.
Hoidoissa ehkä eniten jännittävät hormonien vaikutus omaan kehoon ja mieleen, sekä tuleva munasolujen punktio. Läheiset ja tuttavat on jo varoitelleet hoitojen rankkuudesta, mutta jotenkin koen olevan yhtä rankkaa huomata joka kuukausi, ettei olekkaan raskaana... Uskoisin, että omalla asenteella on paljon vaikutusta kaikkeen, jos jonkin asian haluaa kokea rankkana niin sen kokee, mutta jos koittaa vähänkään olla positiivinen, niin jospa se sittenkään ei olisi ihan niin rankkaa.
Viime vuosi oli hyvin kirjava, paljon mahtui hyvääkin, mutta pääosin oli hyvin rankka. Tässä jaksan edelleen ihmetellä, miten nopeasti aika on mennyt ja mitä kaikkea siinä ajassa on tapahtunut. Enpä olisi kaksi vuotta takaisin uskonut, miten paljon olen tähän päivään mennessä kokenut, millaisia tunteita olen läpikäynyt ja se itse pääasia, olen sairas. Tulen kantamaan tätä sairautta aina mukanani ja pelottavalta tuntuu, mitä kaikkea se vielä tuo tullessaan. Siksi on parempi elää hetkessä ja pyrkiä positiivisuuteen vaikka negatiivisuus aina välillä koittaakin ottaa valtaa.
Palailen astialle taas, kun ollaan käyty Tyksissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti