Kevät tulee, valon määrä lisääntyy ja kaikki hehkuttaa hyvää oloaan - mutta en minä.
Yleensä näihin aikoihin minulla on juurikin tuollainen olo kun edellä mainitsin, jopa sillä mittakaavalla, että menen ja touhuan hullunlailla. Mutta nyt tuntuu, että noin 75% kaikesta tuosta energiasta on jossain muualla kuin minussa. Olo on vetämätön, mikään ei oikein saa innostumaan ja mitään ei oikein jaksaisi tehdä...
Mikä minua vaivaa? Voiko olla, että nyt alkaa olemaan henkisesti niin heikoilla, että täytyisi päästä jonnekin, jossa voisin vain unohtaa yksinkertaisesti kaiken, kaiken tämän, joka minua tällä hetkellä ympäröi...
Koen välillä olevani melkoisen itsekäs ja marttyyri, enhän nyt kuitenkaan sairasta mitään vaarallista sairautta. Mutta miksi sillä silti voi olla niin voimakas ote aika ajoittain niin, että tunnen kuinka se kuristaa kurkkua ja ahdistaa?
Pelkästään endo ei ole sekoittanut maailmaani, vaan menneisyyteen kuuluu paljon kaikkea sellaista, joka painaa tänä päivänäkin ja on toisinaan hyvin raskas kannettava. Jokainen varmaan tietää sen, että menneisyydessä tapahtuneilla negatiivisilla asioilla on tapana pulpahtaa esiin silloin kun tapahtuu jotain uutta negatiivista. Tätä minä itse kutsun vyyhdiksi, joka aina pala palalta kasvaa isommaksi ja tiedän, että jonain päivänä tuo vyyhti sitten leviää käsiin... Ihminen ei kuitenkaan ole loputtoman vahva, etteikö hän jossain kohtaan tunne tarvetta tyhjentää tuota ns. vyyhtiään. Asia on toki eri, miten sen jokainen toteuttaa. Äitini tapaa sanoa, että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa, mutta minä olen mielestäni tullut nyt siihen pisteeseen, etten enää kauaa jaksa. Enkä halua pirstaloitua pieniksi paloiksi niin, että menee vuosia ennen kuin on henkisesti kunnossa.
Siksipä ystävän suosituksesta menen tiistaina kokeilemaan psykologista vyöhyketerapiaa. Hänen mukaansa hän on saanut tästä paljon apua ja tukea ja voi nyt henkisesti paljon paremmin. Sen suuremmin en vielä tiedä, mitä minulla on edessä ja millainen "matkastani" tulee, mutta suuresti toivon siitä olevan apua, jotta voisin taas hieman paremmin ja olisin vahvempi kohtaamaan seuraavat haasteet elämässäni.
Siksipä toivon jokaisen lukijan olevan sen verran itsekäs, että muistaa aina huolehtia omasta terveydestään ja henkisestä hyvinvoinnistaan. Tavan jolla sen toteuttaa, on jokaisen itse päätettävissä. Olkoon se sitten vaikka shoppailua, hyvää ruokaa, kasvohoitoja tai vaikka metsälenkki, kunhan se vain itsestään tuntuu hyvältä on pääasia. Eiköhän tuo valon määrän lisääntyminen kuitenkin loppupeleissä ole sen verran kiva asia, että sitä jo odottaa niitä lämpimiä ja pitkiä päiviä :) Onhan Suomen kevät ja kesä niin lyhyitä, että niistä täytyy imeä kaikki se energia ja voima, jotta jaksaa läpi pimeän ajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti