Kertomus leikkauksesta ja kuulumisia leikkauksen jälkeen

Täällä ollaan, hengissä siis ja suht hyvävointisenakin vielä :)
Leikkauksesta on nyt aikaa kaksi päivää ja tänään on ollut jo huomattavasti parempi olla.

Leikkauskertomus:

Menin siis keskiviikkona 30.7 klo 7.00 naistenpolille, jossa minut vastaanotti työvuoroaan lopetteleva vanhempi sairaanhoitaja ja ohjasi siitä päiväsaliin. Enpä ehtinyt kun istumaan alas ja samantien minusta otettiin verikokeet. Siinä jonkun aikaa istuskeltuani tuli toinen sairaanhoitaja hakemaan minut huoneeseen, jossa vaihdoin päälle leikkausvaatteet ja sitten aloinkin jo odottelemaan leikkausta. Noin kolme varttia ennen operaatiota sain Para-Tabs 1g ja diapamia. Siinä sitten odottelin, että lääkkeet rupeaa vaikuttamaan ja yhtäkkiä minua jo kärrättiinkin alakertaan leikkaukseen. Monesti minulta kysyttiin henkilötunnusta ja että tiedänkö mihin toimenpiteeseen olen menossa. Joka tapauksessa, henkilökunta oli mukavan oloista ja anestesialääkäri sai olon tuntumaan kyllä rauhalliselta. Minut aseteltiin sellaiselle gynekologiselle tutkimuspöydälle ja jalat laitettiin oikein mukavan tuntuisiin tukiin. Koko ajan kerrottiin mitä tapahtuu ja eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun olin täynnä kaikenlaisia antureita ja kanyylikin oli jo kädessä. Loppupeleissä en paljoa ehtinyt tajuamaan leikkaussalissa, kun anestesialääkäri sanoi laittavansa unilääkkeen ja toivotteli kauniita unia. Hengittelin happinaamarista ilmeisesti jotain kaasua ja odottelin unilääkkeen vaikutuksen alkamista. Eipä siinä montaa sekuntia mennyt kun suun valtasi järkyttävän vahva valkosipulin maku ja sen jälkeen filmi meni poikki.

Seuraavaksi aloinkin heräilemään heräämössä ja siellä en kovin kauaa ehtinyt olemaan hereillä kun siirsivät minut jo osastolle. Olo oli ihan järkyttävä, ihan kuin olisi vetänyt elämäni pahimmat kännit ikinä. Herääminen tuntui tosissaan todella vaikealta, koitin pitää silmiä auki mutta nuokkusin varmaan seuraavien parin tunnin aikana. Hoitaja kävi vähän väliä kyselemässä, että jaksaisinko lähteä jo vessassa käymään. Osastolle olin tullut klo 14 ja ensimmäisen vessareissun tein siinä klo 16. Ensimmäisellä yrityksellä kun nousin ylös, vuosin aika reippaasti verta ja päätettiin, että lepuuttelen hetken ja yritetään uudestaan. Toisella kerralla se onnistuikin ja vessareissu oli onnistunut. Sen jälkeen aloinkin jo virkoamaan ja sain syötyä yhden jugurtin. Klo 18 aikaa tuli sairaanhoitaja ilmoittamaan, että olen sen verran hyvässä kunnossa niin hän voi kotiuttaa minut. Tuon leikkauksen jälkeisen ajan minua hoisi nuori hoitaja, taisi olla nimeltänsä Minttu. Oli niin kovin mukavan oloinen ja jäi kyllä tosi hyvä mieli :)

Kotiin lähdin siinä klo 20 aikoihin kun mieheni tuli hakemaan. Olo oli todella hutera, mutta ihmeen hyvin jaksoin kotimatkan. Mikään ei voita kyllä omaa kotia ja omaa sänkyä, paraneminen on ollut todella nopeaa. Tutkimuskaasu tosin aiheutti pahimmat kivut, mutta on nyt jo toisena päivänä poistunut hyvin molemmista päistä :)

Tässä muutamia kuvia vatsasta

Tämä kuva on ensimmäiseltä päivältä. Leikkaushaavoja on kaiken kaikkiaan neljä. Nuo sairaalasta saadut kertakäyttöiset pöksyt oli kyllä äärimmäisen miellyttävät jalassa kun mahaa turvotti ja aristi. Harmi kun ei saanut toisia mukaan.







Näitä tukisukkia minun tulee käyttää seuraavan viikon ajan. Moni on sanonut kuinka epämiellyttäviä nämä sukat ovat, mutta olen itse kokenut ne kyllä hyvin tarpeellisiksi ja hyväntuntuisiksi :)













Päivä nro 2 ja vatsa näyttää tältä. On vielä melko pinkeä, mutta haavat näyttää hyviltä. Ohjeeksi annettiin, että kahdesti päivässä tulee huuhdella haavoja haalealla vedellä. Tekee kyllä niin hyvää, mutta tietty mietityttää näillä keleillä ettei vaan jää märäksi ja tulehdu.

 Navan haava tuliki melko syvälle, vaikka ymmärsin sairaanhoitajan puheesta, että haava tehdään navan alapuolelle eikä navan sisälle. Tämä haava on se, jota eniten mietin ja pelkään, että se tulehtuu. Paljon olen koittanut antaa vatsalle ns. "ilmakylpyjä" niin ei haudu minkään paksun kankaan alla.












Koko leikkaus meni kaikenkaikkiaan aika nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt nukutusaine ja tutkimuskaasu teki todella pahan olon. Kuitenkin tänään on vasta toinen päivä leikkauksen ja olen näinkin hyvässä kunnossa. Ainut mikä jäi hiukan ihmetyttämään, niin minulle ei lääkäri tullut kertomaan mitään, miten itse toimenpide meni ja mitä kaikkea tehtiin. No sitä leikkauskertomusta odotellessa, ellen sitten satu ensi viikolla soittelemaan polille ja kyselemään asiasta.