No, otsikkokin sen jo sanoo. Eli pieleen meni.
Sen tosin jo tiesin hoidon aikana, et reisille menee. Siirron jälkeen itseasiassa. Sen verran oon ammattini myötä oppinut lukemaan ihmisten elekieltä ja äänenpainoja, ettei selkeämpää viestiä voinut tulla siirron jälkeen. Lääkäri ei todellakaan ollut mitenkään aidosti onnistuneen oloinen ja hoitajakin katseli maahan ja toivotteli tsemppejä. Tosin siinä kohtaa vielä sivuutin nämä selvät merkit, koska ajattelin, että ihmeitä tapahtuu. Mutta piinapäivien myötä olo vain varmistui, ettei mitään ole tapahtumassa ja suunnittelukäynniltä muistin vain lääkärin sanat "Älä luota siihen, että ensimmäinen hoito onnistuu". No eipä se sitten onnistunutkaan.
Toiseen hoitoon on taas aikaa. Todennäköisesti vasta helmikuun kieppeillä. Nyt tähän väliaikaan minulle määrättiin keltarauhashormonia Visannea, joka on suunnattu endometrioosia sairastaville. Sen pitäisi ilmeisesti rauhoittaa endoa ja parhaimmassa tapauksessa jopa kuivattaa pesäkkeitä. Toisaalta harmittaa, että seuraava hoito venyy niin kovin kauas, mutta samalla olen kyllä melkoisen helpottunut, että saan ns. aivolomaa tähän hommaan. Ja nyt kun aloitin vielä tuon Visannen, niin ei sitten tartte enää senkään vertaa mietiskellä kiertoja ja mahdollisia ovulaatioita jne raskautumiseen liittyvää. Eli tämä oli enemmän kuin paikallaan!
Joulu lähestyy ja nyt keskityn sen tulemiseen ja järjestämiseen. Todella toivon, että tuo Visanne nyt toimisi minun kohdallani niin kuin pitääkin. Ihmettelin tosin, miksei sitä jo ennen tuota ensimmäistä IVF-hoitoa määrätty? No kaikelle on kaiketi syynsä.
Nyt kuitenkin tosiaan päätän pitää sitä "aivolomaa" ja unohtaa koko aiheen, jotta jaksaa sitten taas uudella tarmolla seuraavaan hoitoon. Pistän nyt bloginkin vähäksi aikaa tauolle, jotta tosissaan saisin koko aiheen pois mielestäni ja voisin vain elää "normaalia" elämää. Voi toki olla, että purkautumistarvetta esiintyy, niin sitten ilmestyn tänne taas, mutta muutoin toivotan lukijoilleni rakkaudentäyteistä loppuvuotta ja ihanaa joulunaikaa! <3
Voi kurja, voimia ihan kamalasti! <3 Muistan niin tuon tunteen... meilläkään ei ole kumpikaan tuoresiirto onnistunut ja oli kyllä todella vaikea kääntää katse eteenpäin. Esikoinen sai alkunsa vielä niin, että mä menin klinikalle alkionsiirtoon suoraan laivalta oltuani opiskelijaristeilyllä. Ja ei, se risteily ei ollut kuiva. Olin jotenkin niin maissa, että ajattelin, ettei homma kuitenkaan onnistu. Toivotaan helmikuulle onnea, nyt koeta vaan elää mahdollisimman normaalia elämää siihen asti... *halaus* <3
VastaaPoistaKiitos <3
VastaaPoistaKyllä se vaan niin on, että aikalisä on toisinaan ihan paikallaan. Tässä mun tapauksessa erittäin. Nyt viikon menny ilman suurempia miettimisiä, vkolopun yöt nukuin heräämättä kertaakaan ja tätä ei siis ole tapahtunut ihan hetkeen, ainakaan vuoteen. Ehkä se kertoo siitä, että rupean vihdoin pääsemään stressistä ja saan mielen "nollatilaan" tästä lapsettomuusjutusta. :)